Vatsasi on kuin auto. Niin kauan kuin se toimii moitteettomasti, et luultavasti kiinnitä paljon huomiota siihen, mitä vatsassasi tapahtuu. Mutta heti kun kuulet oudon äänen tai jarrut vinkuvat, se vaatii huomiosi. Se ei ole vain ärsyttävää, vaan se voi estää sinua menemästä minne haluat ja tekemästä mitä haluat.

Alice Tillmanilla on suuri palo levittää tietoisuutta suolihuuhtelusta – ajatus siitä, että muut lapset joutuvat hänen laillaan kärsimään kivuliaista toimenpiteistä suolisto-ongelmien vuoksi, saa hänet turhautumaan, koska on olemassa vaihtoehto. Hän toivoo, että kaikilla lapsilla, jotka sitä tarvitsevat, olisi mahdollisuus sitä käyttää ja saada ilo takaisin elämäänsä.

Anna Kamma:lla on VACTERL-oireyhtymä, synnynnäinen sairaus, jonka vuoksi Annan on katetroitava sekä käytettävä suolihuuhtelua. Hän kertoo meille, mikä vaikutus tällä on hänen jokapäiväiseen elämäänsä ja kuinka hän sinnikkyydellään päättää itse, milloin ja missä hän käy vessassa.

Olin vasta puolivälissä neljääkymmentä ikävuottani, pienten lasten työssäkäyvä äiti, kun huomasin verta ulosteessani. Minulla ei kuitenkaan silloin ollut aikaa uhrata sille ajatuksiani. Jonkin ajan kuluttua aloin tuntea kipuja ja siinä vaiheessa varasin ajan lääkäriin. Muutamassa viikossa tämän jälkeen minulla oli diagnosoitu syöpä ja minut oli leikattu.

Sairastuttuani peräsuolisyöpään minulle tehtiin väliaikainen avanne. Kun avanne suljettiin, ei ulostaminen tapahtunutkaan niin kuin ennen leikkausta. Sädehoito oli vahingoittanut sulkijalihaksen hermoja, mikä aiheutti minulle ulosteinkontinenssin. Siitä lähtien kärsin ulosteen karkailusta.