Ummetus on erittäin yleinen vaiva, joka voidaan jakaa sen aiheuttajan perusteella primaariseen ja sekundaariseen ummetukseen.
Primaarista ummetusta ovat esimerkiksi toiminnallinen tai idiopaattinen ummetus sekä hidastuneesta läpikulusta johtuva ummetus.
Sekundaarisen ummetuksen aiheuttaa jokin taustasyy, kuten tietyt lääkkeet, sairaudet (esimerkiksi Hirschsprungin tauti, MS-tauti ja Parkinsonin tauti) ja/tai mekaaninen este, kuten peräsuolen kurouma, peräsuolen pullistuminen emättimeen tai suolitukos.
Primaarinen ja sekundaarinen ummetus ovat yleisiä, ja niiden esiintyvyyden arvioidaan olevan väestötasolla 2–28 prosenttia. Erityisen yleinen tämä vaiva on iäkkäillä ja alempiin sosiaaliekonomisiin luokkiin kuuluvilla henkilöillä. Ummetusta esiintyy naisilla 10 kertaa useammin kuin miehillä.
Toiminnallista ummetusta pidetään yleensä lääketieteellisessä mielessä harmittomana vaivana, eli se ei aiheuta elinvaurioita eikä lyhennä elinajanodotetta. Oireet kuitenkin usein heikentävät elämänlaatua.
Kroonistuneeksi ummetukseksi kutsutaan tilannetta, jossa oireita ei saada hoidon avulla lievittymään tietyn ajan kuluessa.
Hidastuneesta läpikulusta johtuvaksi ummetukseksi tai hidastuneeksi paksusuolen läpikuluksi kutsutaan vaikeaa toiminnallista ummetusta, johon ei liity lantionpohjan toimintahäiriötä. Hidastuneesta läpikulusta johtuvan ummetuksen diagnosointiin vaaditaan kuvantamisella saatua näyttöä ulosteen läpikulun hitaudesta sekä fysiologisia havaintoja paksusuolen liikkeiden puutteesta, johon lääkkeillä ei seurannan aikana todeta olevan vaikutusta. Arviolta 15–30 prosenttia ummetuspotilaista kärsii hidastuneesta läpikulusta johtuvasta ummetuksesta. Pohjimmiltaan syynä on paksusuolen peristaltiikan huomattava väheneminen, jolloin ulosteen liike suolessa hidastuu suuresti. Tämän liikkeen vähenemisen tarkka syy ei ole tiedossa. Eri teorioissa esitettyjä mahdollisia syitä ovat vähäkuituinen ruokavalio, autonominen neuropatia ja sekä enteerisen hermoston että umpieritysjärjestelmän toiminnan häiriintyminen.
Ummetuksen arviointi, diagnosointi ja hoito on tehtävä kullekin potilaalle yksilöllisesti.
Ummetuksen hoito
Eri hoitotapoja tulee tarjota suolenhallintapyramidin mukaisessa järjestyksessä.
Elämäntapamuutokset
Potilaan on ymmärrettävä ja hyväksyttävä hoidon tarve, jotta hän voi sitoutua paitsi lääkitykseen, myös elämäntapamuutoksiin, ja jotta hoito on tehokasta.
Lääkehoidot
Lääkkeitä, riippumatta siitä, ovatko ne suun kautta vai peräpuikkoina otettavia valmisteita, tulisi määrätä ainoastaan arvioinnissa todettujen löydösten perusteella. On ehdottoman tärkeää erottaa toisistaan ulostetta pehmentävät valmisteet, suolta stimuloivat laksatiivit, suolen sisältöä lisäävät laksatiivit ja osmoottiset laksatiivit. Satunnaistetuissa kliinisissä tutkimuksissa laksatiiveista oli hyötyä noin 20–40 prosentille potilaista, ja sitoutuminen laksatiivien käyttöön on osoittautunut heikoksi.
Laksatiiveja tehokkaammaksi ummetuksen hoitotavaksi lantionpohjan dyssynergiasta (anismus) kärsivillä potilailla on osoittautunut biopalautehoito.
Hoito on aina aloitettava edellä kuvatuilla konservatiivisilla hoitomuodoilla. Kaikilla potilailla lääkehoito ei lievitä hidastuneesta läpikulusta johtuvan ummetuksen oireita. (Jotkut vähäisellä osallistujamäärällä tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että lääkkeettömistä hoidosta, kuten biopalautehoidosta, suolihuuhtelusta ja akupunktiosta voi olla apua.) Hidastuneesta läpikulusta johtuvaa ummetusta ei useinkaan diagnosoida ennen kuin nämä hoitovaiheet ovat osoittautuneet tehottomiksi. Mikäli konservatiivisesta hoidosta ei ole apua, hidastuneesta läpikulusta johtuvaa ummetusta voidaan hoitaa myös leikkauksella.
Suolihuuhtelu
Suolihuuhtelu on hyvä hoitomenetelmä sekä primaariseen että sekundaariseen ummetukseen. Tämän hoitomuodon on osoitettu tekevän suolentoiminnasta säännöllistä ja ennustettavaa, parantavan elämänlaatua ja antavan potilaalle mahdollisuuden hallita itse suolensa hoitoa.
Suolihuuhtelusta on osoitettu olevan apua myös hidastuneesta läpikulusta johtuvaan ummetukseen huolimatta siitä, että paksusuolen seinämä on vaikeasta ja kroonisesta ummetuksesta kärsivillä henkilöillä todennäköisesti vähemmän herkkä reagoimaan huuhtelun tuottamaan stimulaatioon.