Huolellinen potilasvalinta, valvottu käytön opettelu ja seuranta ovat oleellisia tekijöitä parhaan mahdollisen hoitotuloksen saavuttamiseksi ja suolihuuhtelun pitkäaikaiseen käyttöön sitoutumiseksi.
Seuraava luettelo ei ole tyhjentävä, mutta se sisältää joitakin esimerkkejä sairauksista tai vammoista, jotka voivat aiheuttaa ulosteen pidätyskyvyttömyyttä ja kroonista ummetusta:
- neurogeeninen suolen toimintahäiriö, esimerkiksi selkäydinvamma, selkärankahalkio, MS-tauti, Parkinsonin tauti ja aivohalvaus
- toiminnalliset häiriöt, esimerkiksi ummetus, mukaan lukien ulostusvaikeudet ja hidastuneesta läpikulusta johtuva ummetus
- lantionpohjan lihasten toimintahäiriöt, esimerkiksi synnytyksen aiheuttamat peräsuolen vauriot tai peräsuoliprolapsi
- leikkauksen jälkeiset tilat, esimerkiksi LARS-oireet
- lääkitys, esimerkiksi suolen hoitoon määrättyjen lääkkeiden liian suuri tai pieni annostus, mutta myös muiden sairauksien lääkityksen sivuvaikutukset. Myös käsikauppalääkkeet voivat vaikuttaa suolen toimintaan.
Päätös suolihuuhteluhoidon aloittamisesta tehdään ensisijaisesti yksilöllisiin edellytyksiin perustuvan kliinisen arvion pohjalta. Huolellinen potilasvalinta, valvottu käytön opettelu ja seuranta ovat oleellisia tekijöitä parhaan mahdollisen hoitotuloksen saavuttamiseksi ja suolihuuhtelun pitkäaikaiseen käyttöön sitoutumiseksi.
Lääkäri on vastuussa arvioinnista ja sen varmistamisesta, että potilas täyttää suolihuuhtelun käytön ehdot ja ettei vasta-aiheita ole. Suolihuuhteluhoidon vasta-aiheet on ilmoitettu käyttöohjeissa. Lisäksi lääkärin vastuulla on suorittaa kliinisen ja paikallisen käytännön mukaiset esiarvioinnit.
Myös odotusten hallitseminen on tärkeää. On tärkeää kertoa potilaalle, ettei suolihuuhtelu ole mikään ihmelääke ja että sitä on käytettävä säännöllisesti. Potilaan on tiedostettava, että oikeiden asetusten löytäminen ja hyvän hoitotehon saavuttaminen voi kestää jopa 12 viikkoa. Tavoitteet on asetettava realistisiksi ja tulosten mittaamiseen on käytettävä esimerkiksi päiväkirjaa tai pisteytystä.