Perusteellinen arviointi on välttämätöntä oikean hoitopolun määrittämiseksi. Arvioitavia osa-alueita ovat potilaan yleinen terveydentila, mahdolliset aiemmat vatsan alueen tai paksu- ja peräsuolen leikkaukset, potilaan toimintakyky omatoimisten WC-käyntien, kognitiivisten toimintojen ja suolentoimintaan liittyvien tuntemusten havainnoinnin osalta sekä tiedot suolentoiminnan nykyisestä hallinnasta.
Ulostamispäiväkirja ja ruokapäiväkirja
Suolisto-oireista kärsivien henkilöiden arviointiin on ehdottomasti sisällyttävä sekä ruokapäiväkirja että ulostamispäiväkirja.
Bristolin ulosteluokitus:
On myös tärkeää määrittää, millaisia potilaan ulosteet ovat. Hyvä työkalu tähän tarkoitukseen on Bristolin ulosteluokitus:
Oireiden vaikutuksen pisteyttäminen:
Suolisto-oireiden arviointiin on saatavana useita erilaisia työkaluja. Suolen toimintahäiriön oireita voidaan mitata erilaisilla pisteytysmenetelmillä, joista esimerkkejä ovat neurogeenisen suolen toimintahäiriön pisteytys, Cleveland Clinic Constipation Score -ummetuskysely ja Wexnerin ulosteinkontinenssiasteikko. Bristolin ulosteluokitusta voidaan hyödyntää oireiden kuvaamisessa. On olemassa myös erilaisia työkaluja, joilla mitataan suolisto-oireiden yleistä vaikutusta, esimerkiksi elämänlaadun arviointi.
Kliininen tutkimus:
Joissakin tapauksissa peräsuolen tutkimus on tarpeen. Tämä vaatii erikoisasiantuntemusta.
Arvioinnin tulokset:
Suolentoiminnan kattavan arvioinnin jälkeen voidaan suunnitella hoitostrategia, jossa huomioidaan mahdolliset ruokavalioon ja nesteiden saantiin tehtävät muutokset, ulosteen koostumuksen muuttamiseen tähtäävät toimenpiteet sekä WC-käyntejä säännöllistävät käyttäytymismuutokset.
Suolentoiminnan perusteellisen arvioinnin yhteydessä voidaan havaita useita niin kutsuttuja varoitusmerkkejä. Näitä voivat olla potilaan havainnot verisestä tai limaisesta ulosteesta, paksu- tai peräsuolessa tuntuva kipu sekä spontaani ulosteen vuotaminen ilman ulostamistarvetta, kun potilaalla ei ole neurogeenistä sairautta. Mikäli arvioinnin aikana tulee esiin mikään näistä varoitusmerkeistä, on tärkeää ohjata potilas hakeutumaan lääkärin vastaanotolle mahdollisimman pian ja tehdä asiasta merkintä potilasasiakirjoihin.