Renée joutui useita vuosia sitten putoamisonnettomuuteen. Myöhemmän leikkauksen ja infektion jälkeen Renée päätyi pyörätuoliin eikä pystynyt selviytymään WC-käynneistään yksin. Mutta se ei todellakaan ole lannistanut 64-vuotiasta ruotsalaista – koska tabuaiheet vaativat ääntä. Renée on päättänyt olla tuo ääni.
Useimmat ihmiset, jotka kärsivät virtsarakon tai suoliston ongelmista pitävät tiedon itsellään. He eivät puhu siitä kenellekään, ja sulkeutuvat usein sisätiloihin. Heidän sosiaalien elämänsä kärsii, koska monet pelkäävät mennä ulos vahinkojen ja kiusallisten tilanteiden pelossa.
Näin oli aluksi myös Renéen kohdalla. Mutta ei enää. Nykyään Renée ei pelkää astua muiden eteen ja puhua kaikista virtsarakon ja suoliston ongelmista, joista muut eivät halua puhua. Hän auttaa mielellään muita samassa tilanteessa pitämällä luentoja ja Wellspectin uuden tukiohjelman kautta.
Rankkaa, turvatonta ja yksinäistä
On kulunut useita vuosia siitä, kun Renée joutui onnettomuuteen. Hän putosi alas portaita, ja vaikka se oli raju putoaminen, vasta useita vuosia myöhemmin hän tarvitsi pyörätuolia leikkaukseen liittyvän infektion vuoksi.
Kuten monilla muillakin selkäydinvammautuneilla, Renéellä on ollut ongelmia virtsarakon ja suolen toimintahäiriöiden kanssa. Siksi hän käyttää hoitomuotoina toistokatetrointia virtsaamiseen ja suolihuuhtelua suolen tyhjentämiseen.
Mutta aika ennen vuotta 2016, jolloin Renée lopulta löysi hänelle sopivan hoitomuodon, oli kaikkea muuta kuin helppo.
- Istuin WC:ssä hyvin pitkiä aikoja, jopa tuntikausia ja jouduin perumaan useita tapaamisia, koska olin WC:ssä. Kokeilin erilaisia lääkkeitä, ruokavalion muutoksia ja paljon muuta. Mikään ei toiminut sanoo Renée ja jatkaa:
- Minulla oli aina turvaton olo. En mennyt juhliin tai muihin tapahtumiin, koska en koskaan tiennyt milloin tapahtuisi vahinko tai milloin täytyisi päästä WC:hen. Se eristi minut ja mieheni. Pidin asian enimmäkseen omana tietonani, koska vaikka ulostamisesta voi helposti puhua lasten ja vanhusten kohdalla, se on silti edelleen tabu muiden kohdalla.
Mutta yhtäkkiä eräänä päivänä hän päätti muuttaa ajattelumalliaan suolisto-ongelmiinsa liittyen. Hän ei enää halunnut pitää ajatuksia ja huolia omana tietonaan.
- Kun vihdoin pääsin puhumaan siitä muille samassa tilanteessa oleville, olimme kaikki niin kiitollisia, että pystyimme vihdoin sanomaan sen ääneen jollekin. Toistokatetroin voidakseni virtsata, mutta se ei ole koskaan ollut ongelma – mutta puhuminen siitä, että on saattanut sattua vahinko housuihin, on ollut täysin mahdotonta.
Tapaaminen Navinan kanssa
Renée osallistui Wellspectin Navinan -lanseeraukseen vuonna 2016. Siellä hänelle esiteltiin suolihuuhtelua ja hän piti luonnollisena ajatusta johtaa vettä kehoon, jotta suoli tyhjenee.
Toisaalta, hänen mielestä toimenpide näytti hieman hankalalta sen tekemiseen tarvittavien uusien laitteiden kanssa.
- Itse asiassa se vaikutti aluksi lähes ylitsepääsemättömältä. Minulla on hyvä käsien toimintakyky, joten siksi päädyimme yhdessä uroterapeutin kanssa tutustumaan Navina Classiciin. Minulla oli paljon kysymyksiä ja minusta se vaikutti vaikealta. Mutta onneksi minulla on ystävä, joka myös käyttää suolihuuhtelua, joten hän pystyi vastaamaan kaikkiin kysymyksiini ja sitten huomasin, että se ei ole niin hankalaa kuin miltä ensisilmäyksellä vaikutti.
Minulle tärkein asia tuona aikana oli luultavasti se, että minulla on joku, jolle puhua. Kun sain huoleni lievitettyä saamalla vastauksia kysymyksiini, pääsin alkuun, ja se toimi hämmästyttävän hyvin heti alusta alkaen.
Jo kuukauden kuluttua Renée käytti itse omaa Navina Classicia. Hän huuhtelee nyt joka kolmas päivä ja se on rutiini, joka toimii hänelle todella hyvin.
Sen lisäksi, että keho tuntui paljon paremmalta säännöllisen suolenhoitorutiinin myötä, Renéen mieliala koheni Navina-tapaamisen jälkeen.
Olin 7 vuoden ajan ollut turhautunut, koska en saanut oikeanlaista apua, joten oli kullanarvoista saada kokeilla Navinaa.
Se tuntuu minusta niin luonnolliselta. Loppujen lopuksi se on vain vesiperäruiske. Se ei ole vaarallista ja se toimii minulle aina hyvin. Sain elämäni ja toimintakykyni takaisin, koska minun ei enää tarvinnut olla huolissani vahingoista tai siitä, että minun pitää aina olla lähellä kotia. Se oli minulle vapauttavaa, ja se on sitä edelleen.